Miehien hyvät käytöstavat ovat asioita, jotka parhaimmillaan tekevät naisen elämän hyvin miellyttäväksi. Eräs perinteinen kauniiksi koettu ele on oven avaaminen naiselle. Tämä kulttuurimme helmi kuului aikoinaan jopa ritarihyveisiin. Tarkoituksena oli kuitenkin varmistaa, että mahdollinen salamurhaaja ei voinut iskeä arvon ritariin.
Miksi näinkin ikävällä tavalla naisen arvoa alentava tapa tuo nykypäivänä hymyn lähes jokaisen itseään arvostavan naisen huulille? Luojalle kiitos, että tiukat sukupuoliroolit murtuvat ajan myötä. On poikkeuksetta selvää, että käyttäytymisroolien monipuolistaminen ajaa molempien sukupuolien etua.
Niinpä minäkin päätin - ainakin hetkeksi - hylätä traditionaaliset naiseuteen sitkeästi pesiytyneet myytit. Päätin näyttää miehille oven paikan. Näistä hyvin itsekkäistä ja sukupuolinormeja rikkovista lähtökohdista aloin edistää projektiani.
Ensimmäisen uhrini tapasin baarireissulla. Pitkä, komea ja kaikin puolin ulkoisesti pätevä uros asteli luokseni. Illan päätteeksi annoin miehen kutsua itsensä luokseni. Kotiini päästyämme tämä herrasmieheltä tuntunut mies meni vessaan. Ahdistava ja lähes traumaattinen yllätys oli, kun hän jätti vessan oven sepposen selälleen. Jo lorinaa kuunnellessani tiesin, mitä tulen tekemään. Vain ikään kuin päätökseni vahvistukseksi, mies jätti myös kätensä pesemättä. Siinä tilanteessa en voinut muuta kuin näyttää miehelle brutaalisti ovea. Tuntui kuin jotain peruuttamatonta, mutta enimmäkseen positiivista olisi tapahtunut. Ovi oli saanut uuden merkityksen.
Seuraava episodi olikin jo erityisen koominen. Mukavan oloinen mies oli jostain syystä päästetty luokseni. Kesken kiivaimman keskustelun sain yllättäen puhelun toiselta mieheltä. Hetken mielijohteesta päätin näyttää ensimmäiselle kaverille ovea. Huvittavaksi tapauksen tekee se, että miehet kohtaisivat toisensa rappukäytävässä ja kenellekään ei jäänyt epäselväksi tilanteen käänne. Tälläkään kertaa ovea ei tarvinnut avata kuin kerran.
Nähdäkseni kykenin laajentamaan sukupuolirooliani. En ollutkaan se hymyilevä nainen, joka kiittää oven aukaisemisesta. Olin itsetietoinen, oman asiani tunteva nainen. Ovi ei enää näyttäytynyt naista alistavana elementtinä, vaan välineenä, jonka hallinta oli minulla.
PS. Historiassakin on monia näyttöjä vastaanvanlaisista tilanteista. Jo ennen Kristuksen syntymää oli yleistä ns. ikkunasta heittäminen, jota kutsutaan myös defenestraatioksi. Uskon, että nyky-yhteiskunnan miehet voidaan jopa pikkuhiljaa kouluttaa itsenäisiksi "Kölnin defenestraation" harjoittajiksi. He voivat siis parhaimmillaan hypätä oma-aloitteisesti ikkunasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti