Vääriä vastauksia? Toivottavasti!

Naispuolisena henkilönä olen syvästi järkyttynyt. Mitä sieltä paljastuikaan, kun vastasin mieltäni askaruttaviin kysymyksiin.

Minkälaisesta ihmisestä tulee pettäjä? Kaikenlaisista. Ei ole olemassa pettäjän profiilia. Heitä ei tunnista ulkonäön tai käytöksen perusteella. Useinkaan he eivät edes tunnista itse itseään.

Miksi pettäjä pettää? Siksi. Ei siihen tarvita mitään erityistä syytä. Tarvitaan vain otollinen tilanne, kylmiä hermoja ja erityisesti kykyä ajatella vain yhtä asiaa kerrallaan.

Millä pettäjä selittää pettämisen itselleen? Ei millään. Asiaa ei sen kummemmin pohdita. Pettäjä on usein itsekkyyteen taipuvainen. Hän yksinkertaisesti uskoo, että elämä on hänelle velkaa sekä leivän että täytekakun.

Mitä pettäjä pelkää eniten? Kiinnijäämistä. Vasta-alkajan hermot ovat kovimman paineen alla. Niinä hetkinä testataan jääkö pettäminen yhteen kertaan. Ammattipettäjä sen sijaan pelaa varmaa ja harkittua peliä. Hän luottaa kylmän viileästi kykyynsä annostella valheita ja totuuksia sopivassa suhteessa. Hän ei mene paniikkiin yllättävienkään kysymysten edessä.

Mitä hyvää pettämisessä on? Paatuneinkin pettäjä kykenee tuntemaan jonkintasoista syyllisyyttä. Se näkyy arjen hyvinä tekoina ja uhrautumisina.

Milloin pettäjä jää kiinni? Silloin, kun itse päättää niin. Ammattilainen ei koskaan aliarvioi vastustajaansa.

Mulle antoivat lapset saatanan demokratian...

Kun pääsin ekaa kertaa äänestään, niin punnitsin tarkkaan, ketä äänestäisin. Halusin katkaista napanuorani agraarifasistiseen taustaani ja rakentaa yhteiskuntaa kohti mieleistäni arvomaailmaa. No, parikymppinen kun olin, niin eihän päässä liikkunut muu kuin naiset ja viina, joten elämän arvot ja reaaliteetit olivat yksinkertaisia.

Yksikään puolue tai ehdokas ei ollut ottanut ohjelmalistalleen prostituution laillistamista, joten naisnäkökulmaa en saanut äänestyspäätökseeni. Siksi alkoholipoliittinen kannanotto ohjasi sitä. Minulle elämää suurempi asia oli saada viini ja väkevät alkoholijuomat ruokakauppaan.

Aikani vaalilupauksia selatessani päädyin silloiseen Liberiaaliseen kansanpuolueeseen ja siellä ihan mukavan näköiseen tyttöön. Äänestyspäivänä marssin äänestyspaikalle suurin odotuksin. Ei muuta kuin numero lappuun, leimaus, lappu uurnaan ja odottamaan, jospa äänelläni saataisiin kossu kyläkauppaan.

Illalla katselin vaalistudiota, ja ilokseni kuulin, että liberaalien vaaliliitosta oli menossa yksi ehdokas läpi. Sitten heräsin…Vaaliliitosta?? Mikä vitun vaaliliitto? Ymmärsin liberaaalien solmineen liiton kristillisten kanssa ja tietysti siitä liitosta meni läpi kristillinen. Ja arvata saattaa, että kyseinen kristillisten jeesustelija teki edustuskaudellansa kaikkensa, jotta keskioluenkin myynti olisi siirretty yksinoikeudella Alkoon.

Kurjuudella on kiva mässäillä

Japanissa maanjäristysen tuhoamat ydinvoimalat luovat pelkoa, joka täällä Suomessa on vielä turvallisella asteella. Tiedotusvälineissä ollaan vuosikymmenen uutisen äärellä, mutta lukijat alkavat jo turtua huonoihin uutisiin. Enää ei sykähdytä kuollut ihminen, ei kymmenen kuollutta, eikä tuhannet kuolleet. Yksilöt ovat muuttuneet massaksi, ja kolmas räjähtänyt ydinvoimala saa ihmisiltä Paavolipposmaisen kommentin:' So what?'

Tais olla vähän liian tyly aloitus, mutta Iltasanomien otsikointi: "Tuuli kääntyi - radioaktiivinen pilvi karkaakin merelle" saa ainakin minut ajattelemaan toimittajan pettymystä. Tokioon ei tullutkaan radioaktiivista laskeumaa ja tapauksen uutisarvo laskee. Siis eikö nämä kuolleet vielä riittäneet?

Tuhansien ihmisten kuollessa unohtaa helposti, että jokainen kuollut on yksilö. Jokainen ennenaikainen kuolema on tragedia. Jokaisella kuolleella on lähipiirinsä, joka suree menetystään. Jokainen kadonnut luo epätoivoa läheisille, jotka eivät totisesti mieti tapahtuman uutisarvoa. 17 000 kuollutta tai kadonnutta ihmistä on 17 000 erillistä tragediaa.

 On helppo käsitellä tragediaa massana maapallon toisella puolella, missä joditabletit hamstrattuna arvuutellaan uusia uhrilukuja. Jokaisen uuden luvun päivittyessä odotetaan innostuneena uutta, vielä suurempaa lukua. Himoitsemme kokea muihin kohdistuvia murhenäytelmiä. En voi väittää olevani muita parempi, mutta ainakin tiedostan tilanteen raadollisuuden.

Mikäli haluaa ostaa halvalla hyvää omantuntoa, niin kannattaa sytytellä kynttilöitä ja osallistua kollektiivisiin hiljaisiin hetkiin. Sen jälkeen voi asian taas unohtaa ja odottaa into piukeena jotain uutta surtavaa.

Aina ei saavuta edes pronssimitalia

Norjassa on kuulemma hiihtokilpailut. Siellä jaetaan taas kultaa, hopeata ja pronssia. Osansa kunniamaininnoista saavat myös hyvän yrityksen tehneet häviäjät. Suomalaisten tavoitteet asetataan pistesijoille ja mitali olisi kiva bonus. Voittoa pelätään ja samalla pelätään sen mukana tulevaa ahdistusta ja kateutta. Ihan ymmärrettävää. Kuka nyt haluaisi menestystä, jos kylkiäisenä saa vain paskaa.

Esimerkkinä voittajan tuskasta on Putous-sarjan sketsihahmokilpailu. Munamies meni ja voitti. Viikkoakaan ei mennyt, kun kaverin luoman hahmon viihteellisyysarvo nollataan. Tällä kertaa asialla ei yksin ollut lehdistö, vaan hyvää taustatulea antoi munantuottajat. He närkästyivät, kun eivät saaneet hahmoa ilmaiseksi mainoskäyttöön. Kostona menivät julkaiseen keskeneräisten liikeneuvottelujen aihioita. Aion boikotoida munaa ainakin toistaiseksi…makaroonilaatikkoon olis kiva keksiä jokin muu sitkoaine..

Kuka on todellinen voittaja? Onko taitoluistelussa Kiira parempi, koska hän tekee paremman tilin, vai Laura, koska hänellä on mestaruus? Mikä siis on voiton mitta? Minua huomattavasti fiksumpi henkilö on sanonut: "Voittajia ovat yleensä häviäjät, koska he yrittävät vielä kerran. "

Mitä mä tässä mietin. En ole yhtään sen parempi. En ole mikään voittajatyyppi. Mielenkiinto katoaa nopeasti, ellen ole reilusti keskitasoa parempi. En ole valmis tekemään töitä voiton eteen, vaan kaikki pitää tulla ilmaiseksi. Mutta toisaalta, mikäli baarivisan ensi palkinto on neljä isoa ja toinen palkinto myös neljä isoa, niin kyllä ne voitto-oluet aina maistuvat paremmalta.

Miksi siis valitsin tällaisen aiheen…Ainoastaan hakeakseni henkistä yliotetta nettipalaamiseen.  Minut on sysätty syrjään valtaistuimeltani. Olen nyt taas valmis uusiin voittoihin ja pettymyksiin. Kohti äärentöntä ja sen yli.