Hyvä riita on parempi kuin huono hiljaisuus

Asiat riitelevät, eivät ihmiset - paskapuhetta. Riidassa riitelevät aina ihmiset, ei kai se mikään riita muuten olisi. Ja riitely on parhaimmillaan välittämistä - keskustelu, joka kannattaa käydä.

Itse olen harrastanut riitelyä sen kaikissa muodoissa; olen ollut ilkeämielinen nalkuttaja, ovia paiskova räyhääjä, marttyyri, itkevä urhi, järkevä argumentoija, vittuilija, manipuloija, vastuunvälttäjä ja valehteleva paskiainen. Draamankaareni ennustettavuus on edelleen yllättävän heikko.

Nuorempana olin tyyliltäni harkitsemattoman äkkijyrkkä. Vastapuoli tainnutettiin keinolla millä hyvänsä. Minulle oli hirvittävän tärkeää kuka riidan aloitti. Se, joka sen aloitti, jumaliste sen myös lopetti. Väkivaltaa en kuitenkaan harrastanut.

Nykyään olen tavoitehakuinen. Odotan vastapuolelta selkeää vastusta - haastetta ja vastausta hätähuutooni. Luontevimpana koen syyllistäjän roolin, vaikka pyrinkin välttämään tyrmäämistä. Pahinta on olla ansaitun vihan kohteena. Kuinka kammottavaa onkaan nousta oman noloutensa yläpuolelle ja kantaa vastuu teoistaan.

Maailmassa on sekin ihmisryhmä, joka ei alennu riitelemään ollenkaan. Minulle se on pahin hylkäämisen muoto. Kun toinen kääntää selkänsä, ei mitään toivoa enää ole.

Riitelemistä pelätään aivan turhaan. Sehän on keskustelua tärkeistä asioista. Siinä paljastetaan oma riittämättömyys, avuttomuus ja pelot. Hyvä riita on mahdollisuus avoimmuuteen ja yhteiseen kasvuun. Se voi olla kaunein rakkaudentunnustus. Mikä maailmassa on parempaa kuin riidan jälkeinen tajunnanräjäyttävä seksi, anteeksiantaminen ja halaus?

Viereltäni löytyy aina tilaa sille, joka saa aikaan kunnon tappelun.

Suvaitsevaisuudesta

Vaalit on sitten äänestelty ja kaikki puolueet tuntuvat olevan jollain tavalla häviäjiä. Toiset ovat häviäjiä tulosten suhteen ja suomalaiseen tapaan voittajat ovat muuten vaan häviäjiä. Etukäteen annetut lupaukset syödään hallituspaikan kustannuksella.

Kuitenkin humanistin sydäntä järkyttää vaalien suurin häviäjä: Suvaitsevaisuus.

Sosiaalisessa mediassa täyspäisinä ja suvaitsevaisina pitämäni punaviherystäväni lietsovat vihaa vaalituloksesta. Kyseisistä kommenteista paistaa ylemyydentunto ja halventava sävy ns. väärin äänestäneisiin ali-ihmisiin. Tuntuu kuin punaviheraate oikeuttaisi kannattajansa olemaan jalommin ajatteleva yli-ihminen. Nyt natsikortin pystyy osoittamaan muullekin kuin äärioikeistolle.

Joo, tiedän…Fasismi ja punaviherajattelu ovat aatteina valovuoden päästä toisistaan, mutta kummassakaan ei suvaita eriäviä mielipiteitä. On vain yksi totuus, jonka propagandakoneisto on iskoistanut ihmismassan päähän. Hyödyllidet idiootit äänestävät omia etuja vastaan ja lopputulos on kummassakin tapauksessa totalitaarinen yhteiskunta.

Olen usein miettinyt vuoden 1918 punaisen ja valkoisen terrorin kykyä tuhota omaa kansaa. Koko homma tuntuu niin absurdilta, että järki ei riitä tajuamaan tuhoamisen motiiveita. Ehkä vaan on ollut kiva tappaa, kun ei ole ollut yksilöllistä vastuuta. Siksi en pidä lainkaan mahdottomana, että ns. sivistysvaltiossa voidaan kokea uudestaan poliittisia ja etnisiä puhdistuksia. Joukkohurma ja viha ovat pelottava yhdistelmä. Ihminen ei ole 5000 vuodessa muuttunut yhtään. Ainakin käyttäytymissäännöt sosiaalisessa mediassa todistavat tämän.